Moikka ja kiitos tsempeistä! :)
Opintojen aikana tein itse asiassa suntion hommia ihan vakituisena nelisen vuotta. Sen lisäksi olen ollut useampana vuonna seurakuntasihteerin sijaisena, kesäteologina, leiriohjaajana, nuorisotyönohjaajankin sijaisena olen ollut. Näiden lisäksi mm. saarnavuoroja, isoskoulutusta ja yleistä vapaaehtoisena toimimista… Mutta siis ihan työskentely seurakunnassa on jo tuttua ja totta, että siitä on tai olisi kyllä hyötyä. Suntion hommista tykkäsin paljon, ne vuodet ovat olleet ehkä opettavimmat ja antoisimmat elämässäni. Ja mikä ehkä tärkeintä, siinä työssä pääsee kokemaan millaista seurakunnan arki oikeasti on ja se voi yllättää aktiivisimman seurakuntanuorenkin.
Nyt tilanne on hieman toinen kun olen kokopäivätöissä eli arkisin kasista neljään olen kiinni toimistolla. Onneksi nykyinen työpaikka on sellainen, että olen voinut tehdä aina keikkaa seurakuntaan kun minulle on ollut siellä tarvetta. :) Olen siis saanut lyhyelläkin varoajalla järjestettyä pääsyn vaikkapa leireille ja viikonloputhan ovat sikäli vapaita, että lauantait ja sunnuntait (joskus perjantaitkin) käyvät. Esimerkiksi viime sunnuntaina mulla oli saarnavuoro, tänä lauantaina on isoskoulutusta ja puolentoista tunnin ajomatka ei ole mikään kauhean paha rasti eli pääsen tarvittaessa paikalle ihan hyvässä ajassa. Nykyisessä duunissa myös kannustetaan tässä työnhaussa ihan täysillä mukana, ihania ihmisiä ovat.
Nyt työnhakua tulee kaksi vuotta täyteen ja olisin kyllä epärehellinen jos väittäisin, etteikö tässä jo itseluottamus ole ollut koetuksella. Paikkoja on avoinna vähän ja niitä hakee moni todella motivoitunut ja hyvä hakija ja lisää valmistuu koko ajan. Välillä mietin, mitä minulta puuttuu tai mitä teen ”väärin”, tällä hetkellä en ilman irtisanoutumista nykyisestä hommasta juuri enempää voi tehdä ja jollain pitäisi elääkin, mutta jos nykyinen ei riitä niin mitä sitten… Ja toisinaan mietin, että kyllä vielä pääsen sitä omaa kutsumustani seuraamaan, jonakin päivänä. Joskus vaan on vaikeampaa tsempata itsensä yrittämään, mutta toistaiseksi siihen olen aina jotenkin pystynyt. Katsotaan sitten seuraavan kahden vuoden kuluttua miten asia on. :)
(Pahoittelut piiitkästä avautumisesta, tänään tuli viimeisin hylsy, joten aihe on yllättäen hieman pinnalla… Huomenna fiilis lienee jo huomattavasti valoisampi :) )